Minun tarinani

Sanotaan, että kissalla on yhdeksän elämää. Minä olen varmasti osastani jo joutunut luopumaan, eikä onnetar ole ollut suhteeni aina kovin suotuisa. Vaikka taipaleeni on ollut raskas ja kivinen, en koskaan ole luopunut toivosta. Tiedän, että minäkin olen onneni vielä jonain päivänä ansainnut.

Päädyin aikoinaan monen mutkan kautta pääkaupunkiseudulle, eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Tässä kohtaa on minun kerrottava, että olen edelleen silloisesta majapaikastani kiitollinen. Ajatus siitä, minne olisin ilman heitä joutunut, saa turkkini värisemään.

Elämäni eläinsuojeluyhdistyksen katon alla oli turvallista, ja sain muutaman ystävänkin oleskeluni aikana. Ruokaa oli ja lämmin peti yöksi, mutta jokin siitä aina puuttui. Tiedätkö, se yksi tietty ihminen, jota saisit kutsua omaksesi.

Ystävieni kanssa monesti keskustelimme elämästä. Joukkoon mahtui paljon pessimistejä, jotka olivat varmoja, että loppu kohdataan ennen pitkään yhdessä tuolla meidän niin kutsutussa kotipaikassamme. Minä tiesin kuitenkin aina, että kaikkien elämällä on jokin suurempi tarkoitus.

Kaikella tapahtuneella on jokin syy.

Ennen pitkään koitti aurinkoinen kesäpäivä ja tapasin sinut. Hoitajamme kertoi aamulla sinusta ja puolisostasi. Olitte tulossa käymään, ja vieläpä minua tapaamaan. En voinut uskoa korviani, ja hieman varautuneesti tapaamiseen suhtauduinkin…

…Hymysi kuitenkin sulatti minut, ja sai viimeisetkin suojamuurit tippumaan ympäriltäni. Tiesin heti, että sinä olet ihmiseni.

Aika pysähtyi.

Kellon viisarit jähmettyivät, kun jäin odottamaan vastaustanne. Olisinko minä teille se oikea, joka pääsisi mukananne ihan oikeaan kotiin, minun kotiini.

Olin jo luopumassa toivosta, ja kävelemässä ystävieni luokse. Ajatus kollien mouruamisesta ja ”mitä minä sanoin”- huudoista sai minut voimaan pahoin. Kuulin kuitenkin askeleita takanani, ja haistoin tutun tuoksun. Se olit sinä ja olit tullut viemään minut kotiin!

Pakkasimme hoitajani kanssa vilttini ja kaiken muun maallisen omaisuuteni. Hyvästelin ystäväni, ja toivotin vilpittömästi onnea heille jatkoon. Tiedän, että myös heidän onnensa tulee kääntymään.

Totuin uuteen kotiini yllättävän nopeasti. Huomasin, että kaikki uuden perheeni jäsenet ovat lämpimiä, ystävällisiä, ja he ottivat minut suurella rakkaudella vastaan.

Tämän uuden elämäni kohokohtia ovat taatusti koti-illat perheeni kanssa, omaan vilttiini käpertyneenä. Unohtamatta reissuja mummolaan, jossa minua hemmotellaan herkuilla, ja saan ihmetellä ison ikkunan ääressä luonnon ääniä.

Jos tämä kaikki on unta, älä koskaan herätä minua.

Tein myös hyvin pian havainnon perheeni elintavoista. Kaikki nousevat varhain aamulla, ja lähtevät jonnekin. Mutta minne? Välillä taas on päiviä, kun uusi äitini jäi kotiin ja istui useita tunteja jonkun ihmeellisen kapistuksen ääressä.

En ymmärrä, mitä sillä tehdään, mutta näyttää kuin äitini kirjottaisi sillä. Ainakin siinä on kiinni eräänlainen valotaulu, jossa näkyy sanoja sekä kuvia. Välillä se saa äitini hyvin hermostuneeksi, varsinkin jos valotaulu muuttuu mustaksi.

En oikein osaa muodostaa mielipidettä tuosta kapistuksesta, mutta huomasin nopeasti, että se hohkaa mukavasti lämpöä ympärilleen. Täydellinen paikka minulle ottaa torkkuja, kun äitini tekee omia hommiaan.

Mutta sitten eräänä päivänä kaikki valkeni minulle…

…Totuus tuli ilme, ja tajusin perheeni tekevän töitä! He käyttävät usein sanaa yrittäjä, joten sen täytyy liittyä tähän heidän työhönsä jollain tapaa. Huomasin myös, mitä enemmän tekee noita töitä, sitä enemmän kaapissa olevat herkut lisääntyvät.

Tämä vaatii syvää pohdiskelua, voisinko minäkin tehdä jotain.

Otin selvää mitä tämä yrittäjyys oikein on. Tässäkin vaiheessa voin todeta, kaikella tapahtuneella on syynsä. Kauan sitten ensimmäisessä kodissani jouduin viettämään paljon aikaa yksin. Se tuntui minusta pahalta, mutta keksin usein keinoja viihdyttää itseäni. Opettelin siis lukemaan ja sain aikani kulumaan.

Tiedän sen olevan uskomatonta, mutta usko pois vaan!

Hiippailin kerran sen kapistuksen ääreen, jonka edessä äitini yleensä päivänsä viettää. Olen kuullut perheeni puhuvan tietokoneesta, ja se on varmasti tämä huriseva laite. Nimi sisältää taatusti jonkin asteen vihjeen, ja löydän vastaukseni tämän koneen uumenista.

Niinhän siinä kävi ja minulle valkeni mitä yrittäjyys on.

Tiesin heti sen olevan oikea tapa minulle viettää päiviäni. Tarvitaan enää vain ongelma, johon keksin sitten ratkaisun. Tämän jälkeen olen varma, että voimme hankkia kotiimme vaikka tynnyrillisen silakoita, josta voin herkutella. Asiasta täytyy toki vielä äidin kanssa keskustella, mutta en näkisi tässä mitään ongelmaa.

Muistelin eläinsuojelussa tapaamiani ystäviä. Haaveilimme useasti laadukkaista, kotimaisista ruuista sekä herkuista. Muistan myös useasti perheeni turhautuneen, etsiessään tarvikkeita minun kotiutumistani ja elämistä varten. Jouduttiinkin vierailemaan useassa eri liikkeessä, jotta kaikki saatiin hankittua.

Tästähän se ongelma syntyikin. Miksi ei voisi olla yhtä paikkaa, josta saisit kaiken tarvitseman kissaasi varten?

Tulen useimmiten koirien kanssa toimeen, eikä minulla varsinaisesti ole heitä vastaan mitään. Ainakin niin pitkään, kun pysyvät ruokakupistani riittävän kaukana. Mutta nyt on kuitenkin aika minun ja ystävieni saada jotain omaa.

Opin pian käyttämään äitini tietokonetta, ja ymmärsin että se onkin sangen kelpo kapistus. Sitä voi näköjään käyttää muuhunkin, kuin nukkuma-alustana. Sen avulla voi perustaa oman yrityksen.

Lyhyesti sanottuna, olen avannut oman verkkokauppani. Haluan pitää selkeän linjan ensimmäisessä yrityksessäni, joten kauppani nimi on KissaTarvike.com. Nyt kenenkään ei tarvitse kahdesti miettiä, mitä minä olen myymässä.

Olethan kuitenkin kärsivällinen. Tämä on minun ensimmäinen työpaikkani, ja ennen kaikkea ensimmäinen oma yritykseni. Jos kaikki ei suju heti mallikkaasti, pyydän anteeksi ja olen kiitollinen, jos huomautat virheestäni.

Valikoimani ei myöskään ole vielä liian suuri, mutta lupaan tehdä yhtä ahkerasti töitä kuin perheeni. Ennen pitkään tulet huomaamaan, että tästä tulee maailman paras kissakauppa!

Olen onneksi saanut jo paljon apua kauppani kanssa, ja minulla on parhaat ihmiset auttamassa minua jatkossakin. Tulin siihen lopputulokseen, että kauppa ei pääse loistamaan, mikäli minä pyörin jatkuvasti muiden jaloissa. Muutenkin olen elämäni aikana sotkenut tassujani jo aivan tarpeeksi…

…Keskityn siis vain omaan osuuteeni, joka on pitää nämä ihmiset ruodussa. Muistan myös motivoida heitä, ja muistutella mehevistä silakoista, joita kova työ meille mahdollistaa!

Lämpimästi tervetuloa tutkimusmatkalle kauppaani ja seuraamaan minun unelmani kehittymistä.

kissatarvike
Rakkaudella Kali ja verkkokaupan tiimi ♡